|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
Voimailu
Näinkin jaosto voi syntyä
Säkylän Eenokki oli 1980 luvulla kuuluisa tanssipaikka, missä kohtasivat koko maakunnasta ja vielä kauempaakin iloa pitämään tulleet nuoret. Säkyläläisnuorukaiset saivat todeta Eenokin metsiköissä, etteivät he olleet kunkkuja omalla maallaan. Tanssilavan ympäristössä vallitsi vahvimman laki. Kun sanailun ja uhittelun päätteeksi oli muutaman kerran jääty fyysisessä koitoksessa selvästi kakkoseksi lihasmassaltaan kookkaampien kaupunkilaispoikien kanssa, se hävetti.
Samaan aikaan vaadittiin nuorten miesten harrastamissa muissakin urheilumuodoissa fyysistä voimaa. Antti Äären johdolla pelattavassa koripalossa piti olla vahva ja ketterä, Lännen Kiekossa jääkiekkoa pelatessa tuli olla vahva ja nopea sekä judoa Eurassa harrastellessa vaadittiin taas voimaa ja nopeutta. Johtopäätös tästä kaikesta oli – voimaa täytyy saada.
Tähän ”voimaa täytyy saada”- ryhmään kuului myös Miika Laivuori. Hän kertoo kuinka muutaman pojan ryhmä minkäänlaista tarkkaa sopimusta tekemättä alkoi kokoontua koulukeskuksen kellarissa teräsverkosta rakennetussa pienessä tilassa, ”kanahäkissä”, missä oli vaatimattomat nuorille koululaisille tarkoitetut voimailuvälineet.
”Innostus oli kova, ohjaajia ei ollut, mutta vahvoiksi haluttiin tulla” jatkaa Miika. Koska koulun välineet olivat liian pieniä voiman hankintaan ja lihasten kasvattamiseen, pojat toivat kukin kotoaan omia käsi- ym. painoja sekä rakensivat itse kulmasoutulaitteen, ristikkäisvetotaljan, tankopukit jne. ”Rakennelmat eivät kyllä täyttäneet mitään turvallisuusmääräyksiä. Onneksi kukaan ei asiaan puuttunut ja lopettanut touhua liian vaarallisena” toteaa Miika.
Pienen ja ankean tilan seinät he tapetoivat eri asennoissa poseeraavien lihaksikkaiden kehonrakentajien, ”Mister Universumien” ja voimanostajien kuvin. Kuvat loivat tavoitteita, ne kannustivat, ne ohjasivat ja olivat kiihokkeena yhä vain kovempiin harjoituksiin.
”Harmejakin oli” toteaa Miika ja kertoo kuinka ”punttisalin rikkinäisestä kokolattiamatosta ja käyttämästämme magnesiumista irtoava pöly aiheutti joillekin meistä astman tyyppisiä oireita”. Ongelma saatiin korjattua Säkylän kunnan teknisen lautakunnan puheenjohtaja Pekka Laivuoren ja kunnaninsinööri Pertti Fagerin toimenpitein, kun lattiamatto vaihdettiin.
Osaksi Säkylän Urheilijoita
Poikien voimat kasvoivat. He kykenivät nostamaan yhä raskaampia taakkoja, mutta nyt välineetkin olivat jo osin heppoisia ja vaarallisia suurten painojen käsittelyssä. Suurena haaveena oli laakeroidun painonnostotangon hankkiminen. Poikajoukko kävi Miika Laivuoren johdolla esittämässä ensin kunnan liikuntasihteerille, sitten Säkylän yläasteen rehtorille ja lopuksi Säkylän Urheilijoille, että joku näistä ostaisi heille tangon. Miika Laivuori kertoo, että jokaiselta näistä saatiin pelkistettynä vastaus, että ”Asia ei kuulu meille”. Ymmärsimme, että yksityisinä henkilöinä toimiessamme emme näiltä organisaatioilta tukea voisi saada.
Sitten Säkylän Urheilijoiden puheenjohtaja Olavi Mäkinen ja varapuheenjohtaja Urpo Virtanen välittivät viestin, että perustakaa pojat voimailujaosto ja pyytäkään sen hyväksymistä osaksi seuran toimintaa. Näin teillä on mahdollisuus saada avustusta välineiden hankintaan.
Koska Miika Laivuori oli toiminut poikajoukon puhemiehenä yhteydenotoissa edellä kerrottuihin virallisiin organisaatioihin, niin pientä henkistä väkivaltaa käyttäen voimailijat valitsivat hänet puheenjohtajakseen ja Petri Vainio-Ketolan sihteerikseen. Säkylän Urheilijoiden johtokunta taas hyväksyi heti poikien järjestäytymisestä tiedon saatuaan voimailujaoston osaksi seuraa ja jaoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Miika Laivuoren.
Rekisteröitymisen jälkeen toiminta kasvoi ja monipuolistui. Pääseuralta saatiin rahallista tukea, Petri Vainio-Ketola suunnitteli jaostolle omat harjoituspaidat, käytiin seuraamassa tuona aikana kovassa huudossa olevia voimannosto- ja vahvin mies- kilpailuja sekä vietettiin saunailtoja.
Jaoston järjestämien harjoitusten ja kilpailujen määrä kasvoi ja niihin osallistuvien miesten määrä kasvoi, kun koulukeskuksen tiloissa järjestettiin voimanostokilpailuja ja Katinhännän kentällä vahvin mies- kilpailuja.
Kurinalaisen harjoittelun ja kilpailujen seurauksena miehet kasvoivat yhä vahvemmiksi. Harjoittelussa käytettävä rautamäärä, painot, olivat yhä vain suurempia. Yhä useammin syntyi harjoittelun aikana pieniä vaaratilanteita myös sivullisille. Tästä syystä aiemmin mitat täyttävään harjoittelutilaan koulukeskuksessa oli rakennettava erillinen tila, häkki, voimanostoa varten. Näin taattiin turvallisemmat harjoitteluolosuhteet.
Voimailujaoston kohdalla tapahtui samoin kuin monen muunkin jaoston kohdalla Säkylän Urheilijoissa. Aluksi löytyvät innokkaat lajipioneerit, harrastajamäärät kasvavat, noustaan huipulle, ollaan henkeen ja vereen lajifaneja. Sitten toiminta huomaamatta hiipuu. Opiskelun, työn tai muun elämäntilanteen vuoksi nuoret muuttavat pois Säkylästä eikä näiden poismuuttaneiden tilalle löydy heti yhtä innokkaita toimijoita kuin olivat toiminnan alullepanijat.
Vaikka jaoston toiminta nyt on pienempimuotoista kuin muutama vuosi sitten, on hyvä, että harrastus jatkuu. Nuoret pojat kasvattavat lajin parissa paitsi lihaksiaan myös myöhemmin elämässään ehdottomasti tarvittavaa henkistä itsetuntoaan.
