|
||
|
||
|
||
|
||
|
||
|
Taloudenhoitaja - luotettava mies
”Seuran puheenjohtaja tuli käymään luonani Säkylän Urheilijoiden vuosikokouksen jälkeisenä päivänä vuonna 1997 ja totesi: ”Et sitten päässyt eilen kokoukseen”. Siihen minä, että senhän piti olla vasta huomenna. ”No ei se mitään” jatkoi puheenjohtaja, ”me kyllä vahvistettiin eilen tilinpäätös ja myönnettiin tilivelvollisille tili- ja vastuuvapaus”.
Näin kertoo pitkäaikainen seuran taloudenhoitaja Eino Järvinen ja jatkaa asiasta: ”Olin valmistautunut huolella tuohon seurassa laatimani viimeisen tilinpäätöksen tekemiseen. Kaikki alkuperäiset tilipäätösasiakirjat olivat minulla ja olin kaikessa rauhassa kotona. Kalenteriini vain olin merkinnyt väärän kokouspäivän eikä kukaan kokouksesta soittanut minulle. Silloin harmitti. Mutta se on todettava, että kyllä minuun näköjään luotettiin toimittuani 25 vuotta taloudenhoitajana tai kuten vuosikertomuksissa hienosti mainitaan talouspäällikkönä.”
Aluksi pienimuotoista
Eino Järvinen (seisomassa toinen vasemmalta) tuli keväällä 1973 Säkylän Säästöpankin palvelukseen ja yhtenä työtehtävänä hän sai hoitaakseen Säkylän Urheilijoiden kirjanpidon. Siitä alkoi tuo hänen mittava uransa seurassa. Ensimmäisen tilinpäätöksensä hän laati apunaan vain lasku- ja kirjoituskone.
Vuonna 2014 euroina ja ottaen rahan arvon heikkeneminen huomioon, tilipäätösluvut olisivat: Tulot 660 €, tase 710 €, oma pääoma 500 €, tilikauden voitto 10 €, pankkitilillä 445 € ja tositteita vajaat 400 kpl.
”Olihan tuo paljon enemmän kuin eräänä vuonna 1950-luvulla, jolloin tilinpäätöksessä tositteita kirjattiin alle kymmenen ja kulupuolella oli yksi tosite – ostettu moukari” valottaa Eino hymyillen.
”Varsinaista tulo- ja menoarvioita ei seurassa urani alussa tehty” kertoo hän ja jatkaa: ”Kulujen seurannan tein kuitenkin alusta asti yksityiskohtaisesti. Varainhankinta oli yhteistä ja tulot merkittiin johtokunnan tuloiksi. Jaostojen kulut esitettiin aina johtokunnalle, joka ne hyväksyi. Yhteisymmärrys oli seurassa ihailtavaa. Juuri kukaan ei vielä tuolloin mustasukkaisesti seurannut sitä, olivatko jaostojen keräämät varat tasapainossa verrattuna jaoston tekemään työmäärään ja sen kuluihin.”
Kaikki varat hankittiin talkootyöllä lukuun ottamatta myöhempinä vuosina Säkylän kunnalta saatua pientä avustusta.
”Erityisen hyvin muistan Mäkiperen pariskunnan, Saaran ja Allanin, innokkaina talkoolaisina. Esimerkiksi kun seura oli saanut ravintolanpidon hoitaakseen Eenokin jäärata-ajoissa, kierteli Allan jäällä potkukelkan kanssa ja myi jokaiselle katselijalle kuuman makkaran.
Ja kun seura järjesti arpajaisia, varsinainen myyntitykki oli Saara. Hän teki työtään Lännen Tehtailla ja kun hän sitten muutaman ruokatauon aikana kiersi ruokalan kaupaten arpalippuja jokaiselle – se oli siinä. Arvat oli myyty! Molemmat rahanhankintatavat olivat hyvin tuottoisia.”
Muita talkootyömuotoja olivat puistojen ja tienvarsien siivoukset, talojen purkamiset, orjahuutokaupat, ohrakryynipuuron myynti, viljan keräykset, tiedotelehtisten jakelu kaikkiin kunnan alueella oleviin kesämökkeihin, paperinkeräykset, aurausviittojen teko vajaat parimetrisistä havupuista, jäätelökioskin pito kylän keskustassa, grillikioskiksi muutetun matkailuauton osto ja käyttö, Outokumpu Oy:n kesäpaikan ylläpito Pyhäjärven saaressa ja monet kymmenet muut työt.
Ei käytetä heti
”Seuran pankkitili oli muutaman kerran aivan tyhjä” muistelee Eino. ”Mutta rahan puutteen vuoksi ei urheilutoiminnasta lähdetty tinkimään. Lainattiin vekselillä rahaa pankista ja uskottiin kaiken ”hoituvan”. Johtokunta ja aktiiviset jaostojen jäsenet olivat mukana suurella sydämellä. Heidän tarmokkuutensa ja mielikuvituksensa auttoivat selviytymään vaikeissa paikoissa.”
Säkylän Urheilijoiden tehdessä nousua Suomen ampumahiihdon huipulle ja yhdessä jääkiekon harrastajien määrän kasvun kanssa nousi seuran jäsenmäärä jo vajaaseen 1000 henkeen, mikä oli paljon 5000 asukkaan kunnassa. Rahaa tarvittiin yhä enemmän. Sitä siten vain hankittiin lisää, muistelee Eino.
”Seura järjesti useita ampumahiihdon SM-kilpailuja ja suunnistuksen suuria kansallisia kisoja 1980- luvun lopulla ja 1990- luvun alkupuolella. Näiden kisojen osanottajamaksut ja ravintolatoiminta kartuttivat kassaa. Paikalliset yrittäjät olivat vahvasti tukemassa seuran toimintaa. He, kuten valtakunnallisetkin yritykset, ostivat tilaa kilpailuohjelmista sekä kiinteitä mainospaikkoja mm. ampumahiihtostadionilta. Suuren kilpailun järjestäminen kattoi merkittävän osan seuraavan vuoden menoista.”
Seura teki yhteistyötä myös säkyläläisten yhdistysten kanssa. Tällaisia olivat mm. Huovinretki ry, Säkylän Naisvoimistelijat, Säkylän Urheiluautoilijat ja Säkylän VPK. Pankit taas antoivat korvausta vastaan seuralle järjestettäväksi mm. hiihto- ja yleisurheilukilpailuja sekä tennisturnauksia.
”Kun suuren tapahtuman jälkeen kassa näytti pullistelevan rahasta, oli minun talouspäällikkönä toppuuteltava innokkaimpia toteamalla kokouksessa, että ei näitä nyt heti tarvitse käyttää!”
Hyvä lähteä
Eino Järvinen kertoo että samaan aikaan 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun seuran toiminta ja talous kasvoivat, muuttui onneksi kirjanpitokin helpommaksi. Käyttöön tulivat erilaiset tietokoneohjelmat. Seuran johtokunta siirsi kirjanpidon tilitoimiston tehtäväksi, tositteiden tiliöinti säilyi talouspäälliköllä ja laskut maksettiin vielä perinteisen tavan mukaan käymällä pankissa.
Suuri helpotus Einon mukaan oli, kun ATK- laitteelta voi ottaa tuloslaskelman ja taseen, luvut täsmäsivät eikä tarvinnut virheen huomatessaan suorittaa käsin aikaa vieviä tarkistuslaskelmia. Sitten 1990- luvun alkupuolella ATK- ohjelmat kehittyivät edelleen ja taloudenhoitaja siirtyi maksamaan laskutkin pankin ohjelmalla.
Johtokunnan toimintakin terävöityi rahavirtojen kasvaessa. Se ryhtyi tekemään tarkempia talousarvioita. Jokaiselta jaostolta vaadittiin oma talousarvionsa ja johtokunta laati sitten koko seuran talousarvion. Siinä painotettiin varainhankinnan suunnittelussa realismia eikä vain kulujen toteutumisessa. Rinnan tämän muutoksen kanssa siirryttiin entistä enemmän jaostojen omaan varojen hankintaan. Hankkimansa varat jaosto käytti omaan toimintaansa ja yhteisistä varoista johtokunta jakoi vielä osuuksia jaostoille. Talousarvion toteutumista seurattiin säännöllisesti, kuukausittain.
Vuosi 1997 oli Eino Järvisen viimeinen tilikausi. Kun tilikauden luvut muutetaan vuoden 2014 tasoon, olivat luvut: tase 14 000 €, oma pääoma 16 200 €, tilikauden voitto 660 € ja pankkitileillä rahaa 8 000 €. Seuran toimintakertomuksessa samalta vuodelta puheenjohtaja pohdiskeli oliko talouden kasvu talkootyöllä tehtynä, kun tulot nousivat 670 000 markkaan, 53 500 euroon, jo saavuttaneet lakipisteensä ja olisiko ryhdyttävä yrittäjävetoiseksi seuraksi.
”Tunsin, että olin oman talkootyöosuuteni Säkylän Urheilijoissa tehnyt. On hyvä lähteä, kun vielä itse tajuaa, ettei ole korvaamaton” toteaa Eino Järvinen lopuksi hymy silmissään.