Kaksi buumia tasavallassa

Jääkiekon peluu Säkylässä sai alkunsa Länsi-Suomen Sokeritehtaan moninaisella myötävaikutuksella 1960- luvun lopulla. Totta kai osuutensa oli myös sillä, että Suomessa alkoi samalla vuosikymmenellä jääkiekkobuumi, mikä jatkuu yhä. Pesä-, jalka-, lento-, kori- ja jääpallon suosion kukistajaksi nousi agressiivinen, miehistä äijäuhoa ruokkiva nopeuteen ja voimankäyttöön perustuva palloilumuoto. Jääkiekko oli kaiken lisäksi helposti televisioitavissa sekä siinä näyttävää taklauksineen ja rymistelyineen lähikuvina. Samanaikaisesti Suomen jääkiekkomaajoukkue otti ensimmäisiä askeleitaan voittojen tiellä. Maajoukkueen menestymisen myötä pelejä seuraavaan yleisöön tarttui vahva kansallistunne, mikä osaltaan edesauttoi pelin leviämistä. Edellä mainitut asiat johtivat siihen, että jääkiekkoa ryhdyttiin pelaamaan kaikkialla Suomessa. Nyt, vuonna 2014, Suomessa on 190 000 aktiivista jääkiekon harrastajaa ja jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji.

Harrastuksen leviämisen myötä jääkiekkoväki alkoi vaatia parempia olosuhteita lajilleen. Ulkojäillä pelaaminen onnistui Suomessakin vain muutaman talvikuukauden ajan. Se ei riittänyt. Vaatimuksiksi tuli saada pelata jääkiekkoa läpi vuoden. Suomen ensimmäinen jäähalli rakennettiin Tampereelle v 1965. Tarpeiden ja vaatimusten yhä kasvaessa Suomessa sitten syntyi jäähallirakentamisen buumi 1990- luvulla. Jäähallirakentamisen kyllästymispiste saavutettiin 2000- luvun alussa. Nyt, vuonna 2014, Suomessa on 223 kilpailu- ja harjoitusjäähallia. Säkylässä harjoitusjäähalli vihittiin käyttöönsä monien suunnitteluvuosien ja – vaiheiden jälkeen  helmikuussa 1997. Apetit Areena Säkylän Jäähalli oli valmistuessaan Suomen 179. jäähalli.

Buumi Säkylässä

Jääkiekon pelaamiselle syntyi otolliset puitteet Länsi-Suomen Sokeritehtaan myötävaikutuksella ja sen alueelle. Tehtaan johtajan, ”patruuna” Pentti Perttulin positiivinen suhtautuminen kaikkeen urheiluun työntekijöidensä hyvinvoinnin edistäjänä oli merkittävä. Hän antoi luvan ensimmäisen jääkiekkokaukalon rakentamiseen ja kun se jouduttiin purkamaan, rakensi tehdas kaukalon toiseen paikkaan. Hänen luvallaan voivat nimetyt työntekijät hoitaa jääkenttiä työajallaan. 

Pentti Perttulin tukemana innokkaat kiekkomiehet Pekka Virtanen, Esko Virtanen, Erkki Mäkelä ja Seppo Siivonen ohjaajina ja valmentajina aloittivat nuorten poikien valmentamisen 1960- ja 1970- lukujen taitteessa Säkylän Urheilijoiden jääkiekkojaostona. Joukkoon liittyivät Raimo Salo moninaisena pelien ja kuljetusten järjestelijänä sekä Juhani Timonen taustavaikuttajana.

Hiukan myöhemmin valmennus- ja johtotehtäviin jaostossa mukaan tulivat Rauno Järvinen, Kari Terhonen ja Jorma Antonen.  Näillä sivustoilla jääkiekosta kertovissa jutuissa mainitaan arvostettu joukko muita Säkylän Urheilijoiden ansioituneita jääkiekkomiehiä ja naisia.

Merkillepantavaa on myös jääkiekkotuomaritoiminnan alku seurassa. Ari Puisto oli ensimmäinen Säkylän Urheilijoiden riveissä ahertanut jääkiekkomies, jonka Suomen Jääkiekkoliitto hyväksyi sääntöjensä mukaiseksi tuomariksi.

Laajentuminen

Aluksi jääkiekkoa pelasivat vain Sokeritehtaan ja Luvalahden lähiympäristössä asuvat miehet ja junnut. Tieto uuden pelimuodon aloittamisesta levisi kohtuullisen nopeasti Säkylän keskustataajaman alueen nuorten joukkoon kouluissa ja muussa kanssakäymisessä. Ensin mentiin katsomaan harjoituksia ja pelejä, sitten kokeiltiin peliä lainavarusteilla ja kokeilujen jälkeen esitettiin vanhemmille toivomukset omista varusteista ja halusta osallistua kiehtovaan joukkuepeliin.

Näin peliä harrastavien määrä alkoi kasvaa. Jaostoon jouduttiin perustamaan useampia eri ikäluokista muodostettuja joukkueita. Kun nuorten pelaajien määrä kasvoi, kasvoi myös valmentajien, huoltajien ja muiden toimijoiden määrän tarve. Heitä jaosto tietysti rekrytoi mukaan poikien vanhemmista. Näin jääkiekkoon sitoutuneiden henkilöiden joukko kasvoi yhä vain suuremmaksi.

Kun Porin Prikaati suurine henkilöstöineen oli kokonaisuudessaan muuttanut Säkylään 1960 -luvun lopulla, alkoi Huovinrinteellä kasvavan nuorison vaikutus näkyä Säkylän urheiluelämässä saman tien. Säkyläläisjääkiekon pariin hakeutui tietysti osa huovinrinteeläisistä nuorista. Aivan kitkatonta ei heidän sopeutumisensa uuteen seuraan ollut. Seuraan muuttajat vierastivat sen toimintakulttuuria ja seuran Sokeritehtaan alueen jäsenet taas halusivat pitää kiinni totutuista tavoistaan. Vei joitakin vuosia ennen kuin kitkakohdat hioutuivat pois.

Huippuvuodet

Jääkiekkoa harrastavien miesten ja poikien määrä jatkoi kasvuaan. Tässä vaiheessa 1980- luvulla osa Lännen Tehtailla, minkä nimiseksi Länsi-Suomen Sokeritehdas oli muuttunut, työskentelevistä jääkiekkoihmistä ja jääkiekkojaoston jäsenistä eivät enää halunneet pelata jääkiekkoliiton sarjoissa Säkylän Urheilijoiden nimellä. He halusivat perustaa oman jääkiekkoseuran. Seuran sisäisten neuvotteluiden jälkeen päädyttiin siihen, että jaosto ottaa nimekseen Lännen Kiekko ja jatkaa Säkylän Urheilijoissa jääkiekkojaostona. Sopuun pääsy rauhoitti tilanteen ja jääkiekon harrastajien määrä kasvoi yhä.

Edustusjoukkue menestyi pelikentillä. Siitä tuli monen pikkujunnun ihailun kohde. Edustusjoukkueen pelit Lännen luonnonjääkaukalossa vetivät mukaan katsojia – parhaimmillaan yli 300 henkeä pakkasessa, vesisateessa tai tuiskussa.

Jääkiekon harrastajien ja kannattajien piirissä ryhdyttiin puhumaan ensin tekojääradan saamisesta Säkylään. Toiveet kasvoivat ja suunnitelmat muuttuivat. Ja vihdoin yli kymmenen vuoden pohjustuksen jälkeen Säkylään rakennettiin jäähalli.

Neljä vuotta jäähallin käyttöönoton jälkeen Lännen Kiekon pelaajien ja muiden toimijoiden lukumäärä saavutti huippunsa. Jaostossa oli 11 joukkuetta, joista kaksi naisjoukkuetta ja jääkiekkoliiton lisenssin omaavia, rekisteröityneitä pelaajia oli yli 200.