Urpo Virtanen
Liikunnan lehtori näköalapaikalla
Urpo Virtasen pesti seuran näköalapaikalla, puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja sihteerinä kesti kaikkiaan 20 vuotta. Kun mukaan ynnätään aktiiviset panostukset Säkylän Urheilijoiden eri jaostoissa, ei jää epäselväksi, mihin liikunnan lehtorin ja peruskoulun yläasteen rehtorin vapaa-aika on lähes neljän vuosikymmenen aikana kulunut.
Virtanen muutti Säkylään silloisen oppikoulun voimistelunopettajaksi vuonna 1966. Sitä ennen hän ehti opettaa liikuntaa pari vuotta entisessä kotikoulussaan Valkeakoskella. Muutos opetusympäristössä oli tietysti melkoinen. Isossa tuhannen oppilaan koulussa esimerkiksi jalkapallolla oli ollut koululiikunnassa merkittävä asema. Säkylässä harrastuspohja ei tähän riittänyt, joten oli keskityttävä yksilölajeihin. Näin myös valmennukselliset painotukset koulutunneilla ja seuratasolla olivat vahvasti yleisurheilun ja mm. suunnistuksen puolelle.
Säkylän Urheilijat oli 60-luvun alkupuolella III-luokan yleisurheiluseura. Alkoi kova aherrus, jonka tuloksena seura nousi vuonna 1970 valioluokkaan, ollen maamme seuratilaston 28. sijalla. Muutokseen vaikutti moni muuttunut tekijä. Seurassa oli paljon lahjakkaita nuoria ja innostus kisailuun oli valtavaa. Kunnan liikunnanohjaajana toimi reipasotteinen Raimo Laitinen ja myös varuskunnasta saatiin työhön mukaan runsaasti uutta voimaa.
Isoon rooliin nousivat myös nuorten vanhemmat ja muut huoltojoukot, etunenässä Pentti Sillanpää, Aimo Mäkinen ja Raimo Kotsalo. Toki seurassa oli jo ennenkin tehty monipuolista ohjaustyötä, mutta nyt se purkautui esiin aivan uudella voimalla ja tulostasolla.
Melko pian Säkylään saapumisensa jälkeen Urpo Virtanen kokosi ryhmän kyvykkäitä urheilijatyttöjä, joiden kanssa kentälle kokoonnuttiin viikoittain. Muuten valmennuksellista ohjailua tapahtui lähinnä sarjakilpailujen yhteydessä. Tytöt dominoivat satakuntalaista naisyleisurheilua monen vuoden ajan. Parhaiten lahjakkaasta joukosta nousivat esiin Pirjo Mäkinen ja Saila Perttula, joista kummastakin kasvoi mestariluokan urheilijoita.
105 nimen osallistujalista
Urpo Virtasella oli kesällä 1967 vihkossaan 105 nimen lista sarjakilpailuihin osallistuvista tytöistä ja pojista. Sen pohjalta seuraan luotiin omat keskiviikkokisat sekä piirikunnalliset perjantaikisat yhdessä naapuriseurojen kanssa. Tunnettu tapahtuma oli myös vuosittain järjestetty Kotkastenniemen kisa ja sen yhteydessä juostu Kotkastenniemen piikki. 25 kilometrin mittaisen maantiejuoksun ehdoton hallitsija oli eduskunnan toisena varapuhemiehenä nykyisin vaikuttava pastori Anssi Joutsenlahti. Hän vei kovatasoisen piikin nimiinsä neljä kertaa peräkkäin.
Urheilutapahtumissa tärkeänä apurina hääri Pentti Sillanpää. Hänen muutettua Vammalaan, tilalle tuli Esko Isotalo. Vähitellen Upin työt alkoivat keskittyä yhä enemmän seuran hallintoon sekä SVUL:n Satakunnan piirin toimintoihin. Hän oli piirin johtokunnan jäsen ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja lähes kymmenen vuotta. Monitoimisen miehen järjestelykykyä tarvittiin myös piirin juhlavuoden järjestelytoimikunnan puheenjohtajana vuonna 1988. Huippuhetkekseen Virtanen nimeää Suomen Nuorisourheilun valtuuskunnan koulutusmatkan Saksaan, Baijerin osavaltioon. Siellä hän pääsi parin viikon ajaksi tutustumaan läpikotaisin saksalaiseen nuoriso- ja urheilutyöhön.
Säkylän Urheilijoiden järjestämissä SM-kisoissa Upille osui useimmiten tuloslaskennan vetäjän vaativa rooli. Sieltä on peräisin myös rauhalliseksi tunnetun urheilumiehen hermoja raastavin sattumus. Maalista tietokoneille vedetty kaapeli meni kesken kiivaimman kisarupeaman oikosulkuun ja ajat jouduttiin kirjaamaan ylös käsipelillä.
Virtasen tietämättä maalinappiin oli varmuustoimena asetettu 70 kilpailijan puskuri. Kun tietokoneelle saatiin kirjattua käsiajat ylös, oikosulusta korjattu maalilaite sylki puskurin purkautuessa koneelle uudet, kaksi sekuntia poikenneet ajat. Nyt käsiajat puolestaan napsittiin kovalla kiireellä pois, ja näin tulosluettelo saatiin kuin saatiinkin lopulta ajan tasalle.
Laitisen Ramin ilmiömäinen kyky
Urpo Virtanen haluaa nostaa omilta toimintavuosiltaan esille muutaman nimen, jotka ovat seura- ja koulutyön kannalta jääneet pysyvästi hänen mieleensä. Ensimmäisenä on Urho Kujala. Vuosikymmenet urheilijoita seuranneen sekä pitkän opettajauran kolunneen miehen mukaan toista niin esimerkillistä nuorta ei ole vielä vastaan astellut. Urholla oli Virtasen mukaan jo nuorena poikana ihailtavan järkevä ajatuksenjuoksu. Hän pystyi myös analysoimaan erittäin tarkasti omat tekemisensä esimerkiksi suunnistusreitillä kilpailujen jälkeen.
Toisena nousee esiin kunnan urheiluohjaaja Raimo Laitinen, joka loi aikaansaannoksillaan nuoriin ja myös seuraan paljon positiivisuutta. Hän teki iltakaudet, itseään säästämättä, mielettömästi töitä. Ramilla oli lisäksi ilmiömäinen kyky poimia nuorten joukosta juuri tiettyyn urheilulajiin sopivat henkilöt.
Virtasen listalle mahtuvat myös säkyläläisten ala-asteiden silloiset johtajaopettajat: Tarmo Varho, Toivo Tienhaara, Esko Kanniainen, Esko Isotalo, Helge Einola, Holger Eiras sekä Sydänmaan kyläpäällikkönäkin tunnettu Pertti Kiviranta. Heidät Urpo nimeää suuriksi liikunnan ystäviksi, jotka tekivät omalla asenteellaan oivaa perustyötä myös seuratoiminnan eduksi.
Monipuolinen pallotaituri
Säkylässä eläkepäivistä Terttuli- vaimonsa kanssa nauttiva Urpo Virtanen on ollut itsekin monipuolinen urheilija. Erityisen hyvin ovat maistuneet palloilulajit. Jalkapalloa hän pelasi Valkeakosken Hakan ja Pallo-Sepot 44:n junioreissa. Hakan riveissä tulivat tutuiksi myös pesäpallo ja jääpallo. Opiskeluaikoina Helsingissä lajivalikoima karttui vielä käsipallolla ja jääkiekolla. Niitä hän pelasi maalivahtina Jumpan ja osakunnan joukkueissa.
Hiihdossa Virtasella on taskussaan oppikoulujen viestimestaruus Hyvinkään Sveitsistä. Poikavuosien kohokohtiin kuului myös 15-vuotiaana napattu ensimmäinen Hämeen piirin mestaruus maastojuoksussa. Ikämiesajan urheilu on keskittynyt paljolti lentopalloon ja jo poikavuosina mukaan tulleeseen tennikseen. Nyt tosin lisääntynyt golfharrastus alkaa pikku hiljaa ajaa senkin edelle.
