Kolmiottelijasta kuoriutui kelpo seurajohtaja

Ei tainnut Säkylän Varuskunnan Urheilijoiden silloinen varapuheenjohtaja Olavi Mäkinen itsekään vuonna 1988 aavistaa, että lupautuminen pitäjän pääseuran kahdeksanneksi puheenjohtajaksi tulisi venähtämään 13 vuoden mittaiseksi.

Tuoreen seurajohtajan alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia seurassa myös valmentajana. Se olisi ollut luonteva jatkumo puolustusvoimien nykyaikaisen 5-ottelun ja sotilas 3-ottelun lajijohtajana ja valmentajana toimineen Mäkisen aiemmalle valmennustyölle. Lisäksi hänellä oli omassa kolmiottelutiimissään mukana jo kotikylän poikia, jotka kisailivat aktiivisesti myös Säkylän Urheilijoiden riveissä. Nopeasti tuli kuitenkin selväksi, ettei aika millään enää moiseen riitä.

Säkyläläiset seuraihmiset eivät vielä valintatilanteessa oikein tienneet, minkälaista miestä he olivat seuran puheenjohtajaksi valitsemassa. Mäkinen oli silloin myös Lahden Nykyaikaiset 5-ottelijat-seuran jäsen. Niinpä Urpo Virtanen lähetettiin Lahden nykyaikaisen 3-ottelun kisoihin ikään kuin sivusta seuraamaan ehdokkaan tekemisiä. Puoltava suositus tuli ensi silmäyksellä selväksi eikä vastaehdokkaita tarvinnut sen kummemmin haeskella. 

Olavi Mäkinen sanoo olleensa pestiä vastaanottaessaan hyvin perillä seuran urheilullisesta tilasta. Entiset valtalajit yleisurheilu ja suunnistus olivat selkeässä laskusuunnassa. Ampumahiihto puolestaan oli ollut tukevassa nousussa jo jonkin aikaa. 

Säkyläläisseuran taloudellinen tilanne oli vilkkaasta toiminnasta johtuen selkeästi heikompi kuin muissa lähiseudun seuroissa. Osittain siitä syystä esimerkiksi Säkylässä asuneet huippuampumahiihtäjät olivat jo aiemmin valinneet seurakseen Punkalaitumen Kunnon, jonka rahallisena sampona toimi kestosuosiossa pitkään pysytellyt Särkän tanssilava.

SM I – toiveiden täyttymys

Olavi Mäkisen mittavan puheenjohtajajakson mieliinpainuvin kokemus oli ampumahiihdon SM I-kisan saaminen Säkylään. Vasta myöntämisen jälkeen hänelle itselleenkin valkeni, kuinka suuresta tapahtumasta oli kysymys nimenomaan taloudellisessa mielessä.

Säkylän Urheilijoiden kisakoneistoon palkattiin Pertti Huitun aloitteesta Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden opiskelijoiden muodostama kolmimiehinen markkinointitiimi, joka vastasi valtakunnallisesti mainosten hankinnasta kisapaikalle. Kisabudjetti paisui moninkertaiseksi aiemmin Säkylässä pidettyihin arvokisoihin verrattuna. Siihen vaikuttivat osanottajien iso määrä, kilpailumaksun suuruus sekä laajat televisiojärjestelyt.

Säkylänharjun kisatapahtumissa työskenteli Mäkisen mukaan yli 180 vapaaehtoista talkoolaista. Kaksipäiväinen ampumahiihtojuhla oli lisäksi valtaisa mediatapahtuma. Kisoista välitettiin suoraa televisiokuvaa noin 8 tunnin ajan. Sanomalehtiä, joissa kerrottiin Säkylän SM-kisoista, painettiin kattavan lehdistöseurannan mukaan yli 11 miljoonaa kappaletta. Lukijoita lehdillä oli 33 miljoonaa.

Kun viimeinen kilpailu oli sunnuntaina ohi, palkinnot jaettu ja kisavieraat poistuneet Mäkinen sanoi kokeneensa valtaisan hyvän olon tunteen. Päällimmäisenä oli ajatus: ”Me teimme sen”. Edessä oli enää kisapaikan purkaminen ja hienon talkoojoukon kiittelyt.

Toisen kohokohdan puheenjohtaja Olavi Mäkinen nostaa esiin vuodelta 1991. Silloin piskuinen Säkylän Urheilijat valittiin sekä Suomen parhaaksi ampumahiihtoseuraksi että Satakunnan parhaaksi urheiluseuraksi. Kaiken lisäksi seuran tuore jäsen Olli Nepponen nousi vielä Suomen Ampumahiihtoliiton puheenjohtajaksi. 

Vuoden talkoosaldo miljoona markkaa

Seuran toimintavarojen alituinen riittämättömyys on mietityttänyt myös Mäkistä monen monituista kertaa. 1990-luvun puolivälissä Säkylän Urheilijoilla oli lähes 1000 jäsentä. Se oli eittämättä Säkylän suurin ja kaunein, mutta samalla myös köyhin urheiluseura.

Toiminta oli poikkeuksellisen laajaa.  Vaikka talkooprojektit tuottivat vuositasolla jopa miljoona markkaa, kaikki menivät juokseviin kuluihin saman tien. Seurassa elettiin likimain joka hetki veitsen terällä. Lisää tuloja piti saada, jotta toiminta voisi jatkua entiseen tapaan.

Mäkinen ehdotti jossain vaiheessa seuran muuttamista liikeyritykseksi. Se oli hänen mukaansa kuitenkin vain herättelevä heitto, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Jälkikäteen ajatellen muutos ei olisi edes ollut kovin järkevä talkoopohjalta ponnistavan seuratyön kannalta.

Loimaan kauppalassa ensiaskeleensa ottanut Olavi Mäkinen kiinnostui liikunnasta jo pikkupoikana asuessaan aivan urheilukentän kupeessa. Ensimmäiset lajit olivat pesäpallo ja hiihto, joita hän harrasti piiritasolla. Suurimmat meriitit tuleva upseeri keräsi Loimaan Yhteiskoulun pesisjoukkueessa, joka ylsi kahdesti oppikoulujen SM-turneen hopealle.

Sittemmin omaksi lajiksi valikoitui sotilas 3-ottelu, mitä siviilipuolella harrastettiin nykyaikaisen 3-ottelun nimellä. Ottelulajeina olivat pistooliammunta, 200m:n vapaauinti ja 3 km:n maastojuoksu. Mäkinen menestyi lajin parissa hyvin, voittaen useita Suomen ja Puolustusvoimien mestaruuksia. Hyvät tulokset poikivat runsaasti edustustehtäviä. Hän koulutti itseään myös valmentajana ja toimi monesti joukkueen johtajana ulkomaisilla kisamatkoilla.

 

Olavi Mäkinen jäi eläkkeelle vuonna 1995, toimittuaan viimeiset kolme vuotta Maanpuolustuskorkeakoulun huoltopäällikkönä Helsingissä. Samoihin aikoihin hän oli sitoutunut jo kyynärpäitään myöten puuhaamaan Säkylään sen ensimmäistä jäähallia.

Aluksi pohjatyötä tehtiin kansalaisaloitteen pohjalta perustetussa jäähallitoimikunnassa, minkä puheenjohtajana Mäkinen toimi. Kun Säkylän Urheilijat sitten monien vaiheiden jälkeen perusti Pyhäjärviseudun Jäähalli Säkylä-nimisen yhtiön, nimettiin seuran puheenjohtaja sen hallituksen puheenjohtajaksi. Hallituksessa olivat mukana myös Säkylän Säästöpankin toimitusjohtaja Arto Saarinen ja Lännen Tehtaiden talousjohtaja Erkki Lepistö. Ilman heitä ei jäähallia olisi Mäkisen mukaan saatu aikaan. Jäähallin valmistuttua vuonna 1997 Olavi Mäkisestä tuli sen toimitusjohtaja. Siinä työssä hän viihtyi 12 vuotta.