Ilkka Voutilainen
Kasvukipuja
Jääkiekon asema Säkylän Urheilijoissa harrastajien määrällä mitattuna vahvistui koko 1990- luvun alun huolimatta siitä, että joukkueet edelleen pelasivat Jääkiekkoliiton luonnonjääsarjoissa. Toisaalta havaittavissa oli jo merkkejä siitä, että Urheilijoiden tuon hetkisen menestyslajin, ampumahiihdon, aktiivisten tekijöiden toiminnassa ilmeni väsymistä. Jääkiekon harrastajien määrän lisääntyminen toi mukanaan jaoston toimintaan ”kasvukipuja” kun taas ampumahiihdon puolella yritettiin taistella lajin alkavaa suosion laskua vastaan.
Tällaisena tuota ajanjaksoa luonnehtii seuran silloinen puheenjohtaja ja jatkaa asiasta todeten lisäksi, että jääkiekko oli pitkään ollut seurassa Lännen Tehtaat- aluekeskeistä. Nyt harrastajamäärien kasvun myötä junnukiekkoilijoita tuli seuraan yhä runsaammin myös Säkylän muiden kylien alueelta. Samalla näiden junnujen vanhemmat osallistuivat aktiivisesti jaoston toimintaan. Tässä vaiheessa toimintaa syntyi sitten pieniä näkemyseroja joidenkin jääkiekkoon liittyvien asioiden hoitamisen tavoista.
Säkylän Urheilijoiden vuoden 1992 syksyn vuosikokouksessa ei jääkiekkojaostolla ollut henkilöä esitettäväksi jaoston johtajaksi ja kokous siirsi jaostonjohtajan valinnan jääkiekkojaoston ja seuran johtokunnan toteutettavaksi.
Jaoston puheenjohtajaksi
”Muutamat jääkiekkojaoston toiminnassa mukana olevat henkilöt kysyivät minulta keväällä 1993 olisinko käytettävissä jääkiekkojaoston puheenjohtajaksi. Ilmoitin harkitsevani asiaa. Enhän ollut koskaan itse peliä harrastanut, mutta lasteni jääkiekkoharrastuksen myötä olin hyvinkin vahvasti mukana heidän huoltajanaan sekä siinä ohessa hoidin pikku tehtäviä jaostossa. Runsaan kuukauden harkintani ja hyväntahtoisen painostuksen jälkeen annoin suostumukseni. Puheenjohtajaksi jaostoon minut valittiin 1.6.1993 ja luovuin tehtävästä vuoden 1998 lopussa”
Puheenjohtajaksi Ilkka Voutilainen valittiin varmasti siksi, että hän on luonteeltaan sovitteleva ja kaikkien kanssa hyvin toimeentuleva puuhamies. Valintaan vaikutti tietysti myös se mieliä rauhoittava tekijä, että hän työskenteli ko. aikana Porin Prikaatissa Huovinrinteellä, toisella puolen kuntaa.
Tasoitteleva puheenjohtaja
Kaikki toiminta ei urheiluseuroissakaan ole aina auvoisessa hyvän olon tilassa tehtyä vapaaehtoistyötä. Toimijoiden välillä syntyy ristiriitoja, jotka aiheuttavat mielipahaa ja joiden selvittämiseen kuluu paljon aikaa. Tämä on tuttu asia kaikissa seuran jaostoissa. Pyysin Ilkka Voutilaista kertomaan millaisia ongelmia hän johtajakautenaan kohtasi.
”Tehtävääni aloittaessani jaostossa vallitsi yleisesti ottaen hyvä henki. Erilaiset toiminnan pyörittämiseen tarvittavat talkootyöt pyrittiin jakamaan ja hoitamaan asiallisesti sekä tasapuolisesti. Mutta pelaajien eriarvoinen kohtelu joukkueissa oli aiheuttanut jo jonkin aikaa pientä eripuraa. Tämä ns. ”länsikeskeisyys” ilmeni joidenkin pelaajien suosimisena ja erityisesti pelaajien palkitsemisissa. Kun ongelmista ryhdyttiin puhumaan avoimesti, saatiin epäkohdaksi koettu asia muutamassa vuodessa poistetuksi.
Toiminnan rahoittamisen vaikeudet kasvoivat sitä mukaa kun pelaajien määrä kasvoi. Talkootöihin oli joskus vaikea saada tekijöitä etenkin edustusjoukkueen ja B-junnujen piiristä. Jotkut nuorimpien junnujen vanhemmista taas olivat sitä mieltä, että Lännen Kiekon ja emoseuran pitää maksaa kaikki kustannukset. Mielestäni emoseuralta saatu rahallinen tuki oli oikeassa suhteessa toiminnan laajuuteen nähden verrattaessa sitä muiden jaostojen saamaan tukeen, vaikka tästäkin jaoston yksittäiset jäsenet esittivät epäileviä kysymyksiä.
Jäähallin valmistuminen lisäsi työmäärää – tosin mieluista sellaista. Pelaajien ja joukkueiden määrä kasvoi ja niiden taso nousi. Jääajasta jouduttiin nyt maksamaan kun sen sijaan ulkojään käytöstä ei ollut muodostunut kustannuksia. Seurauksena oli pelaajaa kohden tarvittavan rahamäärän kasvu. Tarvittava raha kerättiin korottamalla vanhemmilta kerättäviä pelaajakohtaisia maksuja sekä solmimalla Jäähalliyhtiön kanssa pitkäaikaiset sopimukset jäähallin kahvion pidosta ja viikonloppuina suoritettavasta jäänhoitotyöstä.”
Mieluisat muistot
”Vaikka edellä kerroin joistakin ongelmista jaoston toiminnassa, on painokkaasti todettava, että työ jaostossa oli erittäin positiivista, palkitsevaa ja yhteishenki hyvää. Tätä todistavat saavutukset, joista parasta mielestäni oli B-junioreiden sijoittuminen neljänneksi kamppailtaessa Suomen mestaruudesta kaudella 1992 – 1993. Viimeisenä johtajuusvuotenani sain vielä kokea Säkylän jäähallin valmistumisen myötä jääkiekkobuumin synnyn ja huiman harrastajamäärän kasvun Lännen Kiekossa. Tähtihetkeksi voin nostaa sen, kun pitkän uurastuksen jälkeen jäähalli vihittiin käyttöön helmikuussa 1997 ja sain eläytyä katsomossa vihkiäisotteluun Turun Palloseura – Rauman Lukko. Seuraavina vuosina seurasin sitten jo toiminnasta sivussa olevana, kuinka parhaat junnupelaajamme siirtyivät Rauman Lukon, Porin Ässien ja Laitilan Jyskeen riveihin tavoittelemaan liigajoukkueessa pelaamista.”
