Jääkiekkojuniorit harjoittelevat, pelaavat, matkustelevat, leireilevät. Heille luodaan mahdollisuudet harrastaa lajia, mikä on ollut jo vuosikausia Suomen suosituimpia joukkueurheilulajeja.

Mutta keitä ovat olleet ja ovat ne miehet ja naiset Säkylän Urheilijoissa, jotka pienellä paikkakunnalla jääkiekon harrastamisen ovat tehneet mahdolliseksi? Lyhyet kuvaukset muutaman vaikuttajan toiminnasta jääkiekon parissa valaissee heidän toimintaansa.

Pekka Salomaaon kotoisin Tampereelta ja jo tämä antanee perusteen sille, että jääkiekosta tuli hänen harrastuksensa . Seuraksi valikoitui Tampereen Tappara, jonka riveissä hän pelasi A-junioreissa 1960-luvun lopulla ja nostettiin sieltä edustusjoukkueen harjoitusrenkaaseen. Mutta pohjeluun katkeaminen jalkapallo-ottelussa seuraamuksineen katkaisi uran jääkiekkoilijana.

Työ vei Pekan v 1974 Raaheen, missä hän aloitti Raahen Vesassa juniorivalmennuksen ja valmensi sitten muutaman vuoden parhaista junnuista koottua ykkösjoukkuetta. Menestystäkin tuli. Junnujoukkueiden Suomen mestaruudesta pelatessa hänen joukkueensa selviytyi aina välieräturnaukseen, missä tuli tappio Oulun Kärpille ja pelit loppuivat siihen.

Lepakkovuoroja

Säkylään muutettuaan v 1980 hän hakeutui heti jääkiekon pariin Lännen Kiekon riveihin. Aluksi juniorijoukkueiden valmentajaksi ja joukkueen johtajaksi sekä toimitsijatehtäviin edustusjoukkueen peleihin.

Iso-Vimman luonnonjääkaukalossa pelatut Lännen Kiekon edustusjoukkueen pelit, ja myös junnujen pelit, kiinnostivat yleisöä. Kaukalon reunat pullistelivat 1980-luvun lopulla ja 1990- luvun alussa katselijoista. Pelaajien ja joukkueiden taidot kehittyivät. Pekka eli kehityksessä mukana ja muistaa hyvin miten menestystäkin tuli.

Kun edustusjoukkue siirtyi luonnonjääsarjasta hallisarjaan, vastus koveni ja harjoittelua oli lisättävä. Sama menestymisen halu syttyi junnujoukkueisiinkin. Harjoitusaikaa kaikkien oli haettava lähialueen jäähalleista, kun Säkylässä ei hallia ollut. Uudestakaupungista, Laitilasta, Vermuntilasta ja Vammalasta sitä sai ostettua, mutta vain iltamyöhään, ns. lepakkovuoroja, klo 21.00 jälkeen. Jokainen edestakainen harjoitus- ja kotiottelumatkakin oli hiukan yli tai alle 100 kilometriä.

Edustusjoukkueen kotikentäksi otettiin Vermuntilan tekojää, missä harjoiteltiin ja pelattiin ottelut. Pekka toimi tässä vaiheessa joukkueenjohtajana. Valmennuksesta vastasi ensin Ari Henriksson, sitten Markku Paavola ja Markku Koski. Tilanteessa, missä harjoitukset ja pelit oli käytävä kymmenien kilometrien päässä kotikulmilta iltamyöhään, joutuivat niin pelaajat kuin valmentajatkin sekä huolto- ja muut taustajoukot koville.

Jäähalli Säkylään

Suomen saavuttama jääkiekon maailmanmestaruus jääkiekossa v1995 lisäsi innostusta lajiin Säkylässäkin. Pelaajien ja joukkueiden määrä vain lisääntyi. Yhä suurempia ponnisteluja vaati lajin harrastaminen avojäällä. Oman seuran, Säkylän Urheilijoiden alullepanema jäähallihanke tuotti tulosta ja Säkylän jäähalli vihittiin käyttöön v 1997 helmikuussa. Hallin myötä lajin harrastajien määrä yhä vain lisääntyi. Parhaimmillaan joukkueita oli yhdeksän, yksi joka ikäluokassa, ja pelaajia noin 200 – erittäin suuri määrä Säkylän kokoiselle paikkakunnalle. Kun lukuun lisätään mukaan isät, äidit, mummot, vaarit, muut huoltajat, taustajoukot ja toimijat, niin varovainen arvio on, että yli 700 säkyläläistä oli jääkiekon kanssa tekemisissä.

Pekka Salomaa oli mukana rakentamassa jäähallia. Hän vaikutti samaan aikaan jäähallitoimikunnassa, jäähalliyhtiön hallituksessa, Säkylä Urheilijoiden jääkiekkojaostossa tiedottajana, Lännen Kiekon edustus- ja A-juniorijoukkueiden johtajana sekä Lännen Kiekon yhdyshenkilönä Jääkiekkoliiton toimihenkilöihin.

Pekan mukaan kaikki toiminta ei ollut aina auvoista ja ongelmatonta. Kun jääkiekkojaoston henkilömäärä kasvoi suureksi myös mielipiteet ja näkemyserot kasvoivat. Kaikki eivät sisäistäneet seuran kokonaisvaltaista kehittämistä vaan ajoivat lähinnä oman joukkueensa etua. Silloin tällöin syntyi myös pieniä, muutaman henkilön ryhmiä, jotka halusivat erota Säkylän Urheilijoista ja perustaa vain jääkiekkoon keskittyvän seuran. Onneksi ryhmät keskustelujen jälkeen ymmärsivät tällaisten haaveiden olevan epärealistisia ja löytyi yhteinen näkemys siitä, että olemassa oleva järjestelmä on kuitenkin järkevin.

Kysyessäni Pekka Salomaalta minkä hän kokee tähtihetkeksi toiminnassaan jääkiekon parissa, muotoilee hän vastauksensa näin: ” Suurin tähtihetki itselleni ja koko Säkylä jääurheilulle on jäähallin aikaansaaminen paikkakunnalle. Halli on edelleen pystyssä, vilkkaassa käytössä ja se tulee omillaan toimeen ilman kunnan avustuksia – kaikista suurista epäilyksistä huolimatta.

Yksittäisiä tähtihetkiä ovat olleet Apetit Areenalla näkemäni nuorten maaottelut, joiden järjestelyissä seuramme oli mukana, ja jolloin jäällä luistelivat nykyiset NHL- ja KHL-tähdet Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Kari Lehtonen ja Jarkko Immonen. Ja totta kai liigajoukkueiden - Lukko, Tappara, TPS ja Ässät - pelit ovat jääneet mieleen.”