Kahviovastaavana talkoilla
Kun Säkylän Urheilijoiden perustaman Pyhäjärviseudun Jäähalli Oy Säkylän hallitus ryhtyi tosissaan laatimaan suunnitelmia jäähallin rakentamiseksi, kuului suunnitelmaan ilman muuta kahviotila. Suunnitelmassa se tosin oli vain pieni kioski jäähallin yläkerrassa, noin neljänneksen kokoinen nykyisestä kahviotilasta.
Jäähallin rakentamisen aikana loka- marraskuulla v 1996, kun rakennuksessa oli jo katto ja jäädytysputkia vedettiin halliin, syntyi tilanne, missä halliyhtiön osakkeiden ja mainosmyynnin ansiosta tulot nousivat huomattavasti arvioidusta. Yhtiön hallitus päätti nopeasti, urakoitsijan kanssa neuvoteltuaan, että kahvio-osa laajennetaan käsittämään koko etelänpuoleisen yläkerran tilat.
Näin halliin syntyi komea, noin 150 paikkainen kahvio. Syntyi toisenkinlainen tilanne. Yhtiön hallitus oli pitänyt itsestään selvänä, että Säkylän Urheilijoiden jaosto, Lännen Kiekko, ryhtyisi pitämään talkoilla kahviota. Mutta kun tieto uudesta hienosta tilasta levisi säkyläläisten yrittäjien tietoon, jotkut heistä kiinnostuivat mahdollisuudesta ryhtyä kahvionpitäjäksi jäähalliin. Halliyhtiön toimitusjohtajan ja yrittäjien kanssa käydyissä keskusteluissa päästiin helposti yhteisymmärrykseen siitä, että jääkiekon harrastamisen turvaamiseksi paikkakunnalla yksi varainhankinnan tärkeä keino on talkoilla hoidettava jäähallin kahvio.
Toiminnan suunnittelua
”Jotenkin vain ajauduin vähitellen Lännen Kiekon kioskijoukkoihin poikani Markon jääkiekkoharrastuksen myötä”. Näin aloittaa Marketta Tuominen kertomuksensa siitä, miten 1980 – 1990 lukujen taitteessa Iso-Vimman ”luonnonjää”- kiekkokaukalon laidalla, vain pelien aikana auki olleesta kylmästä kioskirakennuksesta siirryttiin jäähallin lämpimiin tiloihin ja aloitettiin säännöllinen kahviotyö.
”Jäähallin toimitusjohtajana ja Säkylän Urheilijoiden puheenjohtajana Olavi Mäkinen otti yhteyttä minuun ja Helena Suojaseen syksyllä 1996” jatkaa Marketta. ”Hän esitti, että ottaisin vastuun kahvion toiminnasta. Jaostossakin asiasta oli toki puhuttu ja suostuin tehtävään.
Kolmisin sitten mietimme, miten kaikki järjestetään. Laadimme listaa siitä, mitä laitteita ja kalustoa tarvitaan, miten myyjät saadaan kahvioon ja miten heidät koulutetaan, mitkä ovat aukioloajat, mitä ovat myytävät artikkelit ja mistä ne hankitaan. Oluen ottamista myyntiartikkeliksi mietittiin pitkään. Myös uuden toiminnan rahoittamisesta sovittiin. Jäähalliyhtiön tj. ja hallinhoitaja Aimo Ahonen kävivät ostamassa Helsingistä kahvion pöydät ja tuolit, joista Lännen Kiekko maksoi puolet. Keittiökalusteidenkin hankintaan halliyhtiö osallistui. Edelleen sovittiin kahvion ja katsomon siivouksista sekä sähkön käytön korvauksesta”.
Ennen kuin kahviomyynti alkoi, oli Säkylän Urheilijoiden ja halliyhtiön välillä sovittu siitä, että kahviosta saatava tuotto on jaettava tasapuolisesti kaikkien jääkiekkojoukkueiden kesken. Tasapuolisesti siitä huolimatta, olisiko joukkueiden kahvilatalkoolaisten työmäärä yhtä suuri.
Kahvion käyttö ja myyntiartikkelit
”Neuvotteluissa jaoston ja halliyhtiön välillä päätettiin, että kahvio pyritään pitämään auki aina, kun jäähallilla on toimintaa. Aukioloajat olivat sitten arkisin klo 17.00 – 22.00 ja viikonloppuisin klo 09.00 – aina klo 21.00:een, jos jääaikaa oli myyty tänne asti” kertoo Marketta ja jatkaa: ”Lännen Kiekon jokaisella joukkueella oli kahviovastaava, jonka tehtäviin kuului kahvion työvuorojen jako lasten vanhemmille ja miesten sekä A-junnujen pelaajille. Homma toimi hyvin. Muistan vain yhden kerran monien vuosien ajalta minulle soitetun kotiin, ettei kahvioon ole talkoolainen tullut vuorolleen.
Kahvio oli vilkkaassa käytössä. Normaaleina harjoitusiltoina palvelun käyttäjiä ei kovin paljon ollut, mutta kotiotteluiltoina ja turnausten aikana sekä yleisö että pelaajat täyttivät kahvion. Todellista vipinää syntyi, kun liigajoukkueet esim. Rauman Lukko ja Porin Ässät pelasivat hallissa. Silloin otettiin alakerran kioski käyttöön, järjestettiin lisämyyntipiste katsomon toiseen päähän ja perustettiin makkaran grillauspaikka ulos hallin pääoven viereen. Talkoolaisia tarvittiin todella paljon”.
Kun kysyin mitä kahviossa oli saatavilla, luettelee Marketta: ”Kahvia ja kaakaota tietysti, karkkeja ja hallilla paistettavia pullia, mitkä hankittiin tukusta Raumalta, missä käytiin pari kertaa kuukaudessa. Sitten vielä munkkeja, mitkä Tenkasen Leipomo toimitti lauantaiaamuisin hallille. Makkaraa ja pizzojakin oli saatavilla. Hartwall puolestaan toimitti limsat ja oluet. Niin - oluttakin kahviossa myytiin kahden – kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Sen menekki ei ollut hääppöinen tavanomaisina harjoitusiltoina. Suuri piikki myyntilukuihin tuli, kun liigajoukkueet pelasivat hallissa ja katsomo oli täynnä innokkaita faneja. Oluen myynti loppui, kun viranomaiset ryhtyivät vaatimaan sitä myyviltä erillistä koulutusta ja sen päätteeksi saatua kirjallista lupaa”.
Ei yksin
Marketta Tuomiselle suurin yllätys kahviotoiminnan pyörittämisen aloittamisessa oli terveysviranomaisten vaatimien papereiden, taulukoiden ja lupien runsaus. Marketta myöntää, ettei hänellä ollut aavistustakaan mistä ihmeen omavalvontakirjanpidosta terveystarkastaja puhui, kun tämä ensimmäisen kerran toiminnan aloittamisen jälkeen tuli kahvioon, tilasi kahvin, esiteli itsensä ja kysyi: ”Kukas tästä hommasta oikein on vastuussa?” Ja kun viranomainen tiukkaan sävyyn kyselee, hikihän siinä tulee.
Marketta kertoo, että ”onneksi osasin kääntyä keittiöalan ihmisten, Mimmi Hakanperän ja Annukka Koskisen puoleen, jotka selvittivät minulle, mistä omavalvonnassa on kyse. Mitä papereita ja taulukoita pitää terveystarkastajalle toimittaa ja mitkä niistä täytyy säännöllisesti kahviossa täyttää ja ylläpitää ajan tasalla.”
”Toinen asia, mikä tuntui aluksi vaikealta” jatkaa Marketta, ”oli kirjanpitoon ja arvonlisäveroihin liittyvät asiat. Mutta taas löytyi talkootiimiin henkilö, Anneli Erkkilä, joka otti vastuulleen kirjanpidon, ALV-tilitykset ynnä muun asiaan liittyvän. Anneli hoiti sitten ansiokkaasti kirjanpidon ainakin koko sen ajan, minkä minä olin kahviovastaavana”.
Kahvion ja osin katsomonkin siivouksen organisoinnissa ja itse siivouksissa, erilaisten tarvikkeiden hankinnassa ja laitteiden käytön valvonnassa olivat aluksi suurena apuna Raija Virtanen, Annukka Koskinen ja myöhemmin Niina Mäkelä. Erityisesti Marketalle tulevat mieleen, kuten hän kertoo ”Ne elokuun alun siivous- ja kahvion lattian vahaustalkoot ennen hallin avaamista uuteen kauteen. Eihän työssä erityistä lihasvoimaa tarvittu, mutta kahtena iltana monen tunnin uurastusta se vaati hiki päässä ja paidassa”.
”Olavi kysyi minulta, paljonko talkootunteja minulle kahviossa kertyi? Niitä en todellakaan ole laskenut. Mutta ensimmäisestä hallikeväästä 1997 muistan sen, että kävin kahviossa joka ainut päivä, lauantai ja sunnuntai mukaan lukien. Työmäärää kasvattivat elintarvike- ym. hankintamatkat sekä muut satunnaisemmat askareet.
Minusta ei kertaakaan tuntunut siltä, että käytin liikaa aikaani jääkiekon ja Lännen Kiekon hyväksi. Kun ensimmäisen kesätauon jälkeen elokuussa 1997 halli taas avattiin, huomasin, että ei minun tarvitse jäähallilla joka päivä käydä. Talkootyöväki oli kevään aikana koulutettu tehtäviinsä. Kyllä työvuorossa olevat ottavat yhteyttä jos tarve vaatii.
Nyt monen vuodenkin jälkeen minun on niin helppo sanoa, ja myös sitä tarkoittaa, että tuo kahviovastaavan aika oli pelkästään positiivinen ja hauska kokemus!”
Talkootyö jäähallin kahviossa on nyt jatkunut 18 vuotta. Kahvion tuotolla on merkittävästi autettu ennen kaikkea juniorijoukkueiden toiminnan rahoittamista. Työ kahviossa on yksi kaikkein pisimmistä yhtäjaksoisesta talkootyöstä paperinkeräyksen ja jäähallin jäänhoitotalkoiden rinnalla Säkylän Urheilijoiden toiminnassa.