Paperinkeräys
Säkylän Urheilijoiden pitkäaikaisin, yhtäjaksoinen talkootyörupeama on ollut jätepaperin keräys. Se alkoi pienimuotoisena 43 vuotta sitten ja jatkuu edelleen vuonna 2014, nyt osana Säkylän kunnan jätehuoltoa.
Kun seuran johto oli tehnyt päätöksen jäteparinkeräyksen aloittamisesta, ilmoitettiin siitä ensimmäiseksi paikallislehden sivuilla. Ilmoituksessa pyydettiin kotitalouksia kokoamaan kaikki sanoma- ja aikakauslehtensä nippuihin, sitomaan ne narulla yhteen ja toimittamaan paperi keräyspäivänä kotitalon tienviereen tai ilmoitettuun oman kylän keräyspisteisiin.
Parina kolmena ensimmäisenä kertana keräyspäiviä oli vain yksi vuodessa, jolloin talkooväki kiersi ilmoitetun aikataulun mukaan kuorma-, paketti- ja henkilöautoilla sekä traktoreilla ympäri pitäjää tyhjentämässä keräyspiteet. Näin kerätty paperi lastattiin sitten paikallisen yrittäjän, Kuljetusliike Laivuoren rekkaan, millä se ajettiin jätepaperikeskukseen Karhulaan. Kuljetusliike osallistui myös talkoisiin, koska se muutaman kerran ”unohti” laskuttaa seuraa kuljetuksista.
Kotitaloudet oppivat pian varastoimaan paperinsa odottamaan keräyspäivää. Mutta seurauksena oli, että osalla heistä pienet varastotilat täyttyivät. Seuran puuhamiehille tuli pyyntöjä, että voisitteko tulla noutamaan paperin pois nurkista. Tästä taas oli seurauksena se, että tarvittiin välivarastointipaikkoja. Näitä sitten hankittiin yksityisten henkilöiden varastoista ja mm. Sydänmaalla Kivirannan sekä seurakunnan suulista Karjankujan varrelta. Ja kun varastopaikat olivat olemassa, järjestettiin pian vuosittain kaksi pienkeräyspäivää, jolloin paperiniput siirrettiin suuleihin.
Toripäivä
Kolmas keräyspäivä, yleensä syksyllä, oli sitten oikea kansalaistapahtuma. Paikallislehteen pantiin ilmoitus keräyksestä, Säkylän torille tilattiin perävaunullinen rekka, pienemmät ajoneuvot kiersivät kuntaa ja kuljettajat tyhjensivät kotitalouksien paperivarastoja, traktorien peräkärryillä ajettiin paperi välivarastoista torille, missä lastausmiehistö täytti rekkaa. Lisäksi hyvin monet ihmiset toivat itse paperinsa rekkaan lastattavaksi.
Tähän kolmanteen keräyspäivään oli helppo saada talkooväkeä. Ihmiset kokivat hankkeen mielekkääksi. Toiminta alkoi lauantai aamuisin kello 09.00 ja perävaunullinen rekka oli ääriään myöden täynnä noin kello 16.00. Mukana työssä oli miehiä, naisia ja nuoria. Miehet tekivät raskaimmat työt apunaan poikajuniorit, jotka näin oppivat yhteisöllisyyden merkityksen. Naiset taas huolehtivat, nuoria tyttöjä koulien, siitä, että kahvia, mehua, voileipiä, pullaa ja joskus myös grillimakkaraa riitti kaikille. Tuo seitsemän kahdeksan tunnin aikana torilla kävi aikamoinen kuhina, kun sellaisetkin ihmiset, jotka eivät millään tavalla osallistuneet itse keräystoimintaan, vaihtoivat kuulumisiaan, keskustelivat kerääjien ja toistensa kanssa. Ilmassa oli hiukan syysmarkkinoiden tuntua.
Kunnallisen jätehuollon osaksi
Välivarastot eivät aina olleet parhaita paperin säilytyspaikkoja. Jätepaperi pääsi silloin tällöin kastumaan niin, ettei se kelvannut teollisuudelle. Keräystyö ei näin tuottanutkaan mitään. Seuran johdon oli pakko lähteä muuttamaan järjestelyjä ammattimaisemmaksi vuonna 1991. Säkylän Urheilijat teki Säkylän kunnalle esityksen, että seura järjestää jäteparin talteenoton ja kuljetukset teollisuudelle koko kunnan alueelta.
Seura hankki 150 pientä ja 10 suurempaa keräyslaatikkoa strategisiin kohteisiin taajama-alueelle sekä haja-asutusalueelle kolme katettua vetolavaa keräyspisteeksi. Säkylän kunta maksoi 1/3 hankituista astioista. Urheiluseuralle usean kymmenen tuhannen markan hankinta oli taloudellisesti todella suuri ostos – jonkinmoinen riskikin. Kolmantena osapuolena hankkeessa oli Euran Raiku, joka oli hankkinut itselleen vanhan jäteauton omaa paperinkeräystään varten. Autolla riitti kapasiteettia kuljettaa myös säkyläläisten jätepaperi isoon välivarastoon Euraan ja sieltä edelleen teollisuudelle.
Euran Raikun jäsenet ajoivat keräyspaperia jäteautolla talkoovoimin. Paperi kerättiin tästä syystä yöaikaan ja aluksi astioiden tyhjennys kangerteli, kun kuski ei löytänyt kaikkia astioita, vaikka niiden paikat oli karttaan merkitty. Seuran johto sai tästä syystä säkyläläisiltä muutaman puolivihaisen puhelinsoiton, että ei teidän paperinkeräyksenne toimikaan. Toimintavinoutuma korjattiin niin, että seuran jätepaperivastaava Juha Mäkitalo ja seuran puheenjohtaja istuivat parina yönä kumpikin jäteauton hyttiin oppaaksi raikulaistalkoolaisille.
Harva säkyläläinen on nähnyt kuluneiden vuosikymmenten aikana paperinkeräysastioiden tyhjennystapahtuman. Mutta jokainen on nähnyt ainakin yhden vihreän paperinkeräysastian, minkä kyljessä on Säkylän Urheilijoiden sinikeltainen logotarra ja toinen tarra, missä seura kiittää saamastaan tuesta. Keräysastioiden hankintahintakin on jo aikaa sitten kuitattu maksetuksi ja seuralla on pieni, mutta jatkuva tulo talkootyöstään.
